etusivu
kolmas nainen - tienhaarat 1986-2010 kuuntelussa...
8.11.2010
Viime viikolla se odotettu postipaketti sitten saapui! Eli Kolmannen Naisen kaikki 8 julkaistua levyä samassa boksissa ja päälle vielä uusi Live-levykin.
Tällaiselle keskivertoa innokkaammallekin fanille löytyi muutama uusi helmi vanhan tuotannon seasta, joten hyvä ostos kaikin puolin. Eikä noissa tutummissakaan biiseissä mitään ajankulumaa kuule... Suosittelen kaikille KN-faneille ja miksei muillekin? Jos ei muuten, niin sitten vaikka pukinkonttiin.
Boksissa seuraavat levyt:
- Kolmas Nainen
- Paha minut iski
- Hikiset siivut
- Hyvää ja kaunista
- Elämän tarkoitus
- Tiheän sisään
- Onnen oikotiellä
- Sydänääniä
- Kolmas Nainen Live 2010
koditonna uusiin tuuliin...
15.9.2010
Elämän iso pyörä pyörähti taas uuden kierroksen meikäläisen kohdalla. Jäljelle jäi murtunut mieli ja savuavat rauniot siitä mitä oli ennen. Nyt vedetään pipo sitten entistä syvemmälle päähän ja aletaan kompuroida kohti uusia seikkailuita.
Siitä jännää tämä elämä, että joku polku löytyy aina jalkojen alle vaikkei sitä joka hetki aina uskoiskaan. Niin ja sitä paitsi uusi päivä on yhtä uusi kaikille...
ruotsin kuninkaalliset häät – victoria & daniel, tukholma 19.6.2010...
24.6.2010
Ja samaan aikaan, samassa kaupungissa, oltiin lisäksi vielä me – Moilasristeily Vol. 5 osallistujat!
Sattumaa vai ihan silkkaa epäonnea ja jos jälkimmäistä, niin kenelle? No, sattumahan tuo toki oli, mutta jollain tapaa hauska. Lisäksi häähumusta saatiin omalla tavallaan teema tuolle meidän risteilyllekin, mutta siitä lisää jäljempänä. Nyt asiaan eli raporttia reissusta.
Alku aina hankalaa
Kuten yleensä, ei kaikkia alun perin matkalle ilmoittautuneita osallistujia taaskaan laivaan asti saatu rahdattua. Ville ilmoitti sotkeneensa allakkansa ja lähtikin samana viikonloppuna Provinssi Rockiin. Äläkä kysy miksi, eikös Provinssi kumminki järkätä joka vuosi, kun Moilasristeily on vain kerran vuodessa? Paitsi, jos vihdoin tänä syksynä saataisiin aikaiseksi Vol 5.1… Toinen poisputoaja - eli Nevis - taasen teloi itsensä mopediajelulla ja oli menossa heti maanantaiaamusta hakemaan sormeensa uutta nahkakerrosta. (Mielestäni aika persnahasta revitty tekosyy…). 6 jamppaa kahdeksasta kokoontui kuitenkin perjantai-iltapäivänä Gloryn terassille, josta matka jatkui yhdes koos terminaaliin, iso kiitos logistiikasta huolehtineelle Merja Tours Companylle.
Perjantai, perjantai…
Perinteiseen tapaan matka käynnistyi peräkannen pubista, jossa osa porukasta oli jo joutua ihmisvaihtokaupan uhreiksi, mutta jostain syystä tämäkin meni mönkään. Seuraavaksi Hahfari aloitti jalkapallojen kanssa sellaisen sekoilun, että siinä olis ollut Saksan maajoukkuekin ihmeissään. Ja se, että pallo revitään väkisin nippusiteistä irti, on mielestäni selkeä käsivirhe.
Kun samassa pubissa pakkomyytiin vielä fernettiä, on allekirjoittaneen pakko tunnustaa, ettei mulla ole mitään muistikuvaa, että mitä siellä ravintolassa illalla tuli syötyä? Varmaan niitä lihapullia…
Muutoin perjantai-iltaa vietettiin vanhaan malliin hytissä vanhoja muistellen ( Köpin lennokas siirtyminen yläsängystä tuolin kautta lattiatasoon pisti kyllä miettimään, että ensi reissulle tuolle kaverille on pakko hankkia se kypärä…) ja loppuiltahan meni sitten ravintolan ja diskon puolella. Diskossa tuli tehtyä loppuyöstä myös klassinen virhe ja siirryttyä vesilinjalle, joka osaltaan varmaan johti siihen, että niinkin aikaisin, kuin klo 03 oli pakko antaa periksi ja lompsia hyttiin nukkumaan. Sitkeimmät jäivät jatkamaan Tivoli-kierrostaan vielä toviksi.
Lauantai, lauantai…
Aamun valjetessa päässä jyskytti ja mahassa kiersi. Se oli varmaan se edellisenä iltana juotu vesi… Yläpunkan ”Lisää limsaa mun paukkuun” Kepuli oli tosin vielä heikommassa hapessa ja näin kaksi väsynyttä jäi hyttiin huilimaan, kun ”Yläsänky- Köpi”, Täkelä, Taffari ja Ari ”Buffet” Tyrkkö lähtivät häihin kuokkimaan.
Iltapäivän aluksi pidettiinkin sitten pienimuotoinen siunaustilaisuus väsyneelle hääparille, joille muu porukka oli oikein kivat häämekot tuliaisiksi tuonut. Ja samoilla vermeillä kylpylään. Matkalla käytiin vielä varmistamassa, ettei illalla nälkä iske eli varaamassa buffet-paikat. ”Ystävällinen” buffet-emäntä opastikin seuruettamme vielä illan asuvalinnan suhteen, joka kuulemma oli pakollinen eikä edes kovinkaan vapaa? Hämmentynyt vastaanotto jatkui allasosaston vastaanotossa, mutta joka jannulle kyllä löytyi lopulta pukukaappipaikka tyylikkäiden – ”yksi aikuinen, vaikkei uskois” ja ”xs-uimahousut l-koon etumuksella” – tilausneuvottelujen jälkeen. Allasosastolla käytiin kaunistumassa polttamalla säärikarvat pois turkkilaisessa saunassa, jossa yllättäen Kepuli ”Pizza-käsi” oli, kuin kotonaan. Lisäksi lilluttiin altaissa ihomme rusinaksi ja tulihan siellä niitä eskimokäännöksiäkin kokeiltua, mutta Köpin takavuosien tyylipisteisiin – tai tajuttomuuden tilaan – ei altaassa ylletty.
Allasseikkailun jälkeen istuskeltiin taas tovi hytissä, aivan upeasta kurtun soitosta nauttien sekä vanhoja muistellen. Välillä seuraamme liittyivät ilostuttamaan myös – jo perjantailta tuttu - hyttikäytävän häirikköpariskunta: ”Kierosilmä-Kirsi” & ”Penaalin Terävin Kynä”. Mukavia ihmisiä kaikin puolin molemmat…
Seuraavaksi siirryttiin buffetin puolelle, jossa sitten tankattiin koko rahalla eli itsemme ähkyyn. Sekä kuunneltiin tarkkaavaisena sivusta, kun Tylkölle opetettiin hyviä pöytätapoja.
Ilta jatkui tutussa jalkapallobaarissa, jossa aikamme oleiltuamme jatkettiin taas vanhaan malliin eli ensin Casino-ravintolaan ja siitä diskoon. Illan mittaan alkoi useammallakin matkaajalla jo väsy painaa ja välikuolemat oli yleisiä (moni ihmepelastuminen olikin ainoastaan Köpin ansiota), mutta loppujen lopuksi kaikki jaksoi bailata pitkälle aamuun. Taidettiin olla taas viimeisiä, joita diskosta hätisteltiin pois. Hytissä (jossa sama ahkera hanuristi jaksoi soittaa kurtulllaan biisin toisensa jälkeen) ja kanssamatkustajien iloksi myös hyttikäytävällä jatkettiin jutustelua vielä tämän jälkeenkin eikä kukaan kovin pitkille unille ehtinyt.
Tivolista kotiin
Parin tunnin unien jälkeen alettiinkin pakkailla kamppeita ja valmistautua kotiinlähtöön. Kovin homma oli tässä vaiheessa löytää Tyrkkiön silmälasit. Myös kotimatkasta huolehti tuttu kuljetusyritys eli Merja Lines Tours Company Ltd .
Mitä jäi käteen?
Hauskoja tarinoita, paljosta nauramisesta kipeät vatsalihakset, Köpille mustelma kylkeen, mulle ja kepulille hienot häämekot, joka jätkälle metrokruunut, Hatfarille futispallo (tai 5), heikko olo ja tyhjä rahapussi. Mutta päällimmäisenä mieleen ajatus seuraavasta Moilasristeilystä. Tää on kyllä hieno porukka riippumatta siitä, että ketkä kaikki kulloinkin mukana on. Ainakin mulla oli taas todella hauska viikonloppu ja kyllä Moilasristeilyä odottaa joka vuosi, kuin Joulua. Ja jos jompikumpi pitäisi perua, niin meikäläisen puolesta se voisi olla se Joulu… Plussat ja miinukset:
+ Hieno häätunnelma (ja ne asut…)
+ Buffetin tarjonta
+Oluen kylkiäisenä Fernet 1.5 €
+Hanurimusiikki hyttipuhelimesta
+ Matkan logistiikkajärjestelyt
+ Nähtiin valas!
+ Tivolitunnelma…
+ Köpi on kyllä mukava. Se pitää kaikista huolta, eikä mullekaan varmaan kukaan ole aiemmin lähtenyt pyytämättä hakemaan jostain automaatista limpparia krapulajuomaksi. Hieno mies!
- Saman miehen tapaturmaherkkyys! (ensi kerralla kypärä mukaan)
- Oluen kylkiäisenä Fernet 1.5 €…
- Buffetin pukukoodi eikä pöydässä saa edes nukkua…
- ”Kierosilmä-Kirsi” & ”Penaalin Terävin Kynä” – Tai siis: ”Eikä mun nimi oo ees Kirsi!” ja: ”eikä sillä nyt tässä vaiheessa enää oo mitään väliä!” tai: ”väistä nyt siitä!” jne…
Loppuun vielä toive eli eiköhän tosiaan pidetä kiinni siitä 5.1:stä? Ja valokuvia lisäilen sivuille, kunhan niitä joku mulle sähköpostilla toimittaa (tai maaliskuussa muistikortilla Robin Ho… eikun siis Hong Kongiin)!
Ja loppuun vielä muutama teemaan sopiva Pulkkis-pätkä Juutuubista. Ei muuta, kuin Hauskaa Juhannusta!
ikämiesten joukkoon...
25.5.2010
Tänään tuli sitten meikäläinenkin miehen ikään, kun 35 paukahti mittariin! Nyt pääsis sitten ikämiessarjoihin urheilemaan. Jos siis urheilis noin niinkuin kilpailumielessä...
eemeli-koiralle omat kotisivut...
8.3.2010
Pitäähän sitä koirallakin kotisivut olla, jos hevosillakin on omat...
lunta tuntuu riittävän...
4.2.2010
Lumisadetta ja kovia pakkasia on tänä talvena tosiaankin piisannut. Saisi alkaa jo riittämään pikku hiljaa. Vaikka eipä tuota lunta muutamana edellisenä talvena ole ihan kovin paljon ollut, joten onhan tämä toisaalta (mukavaa) vaihtelua. Jospa kesälläkin olisi sitten normaalia lämpimämmät ja aurinkoisemmat kelit?
Jos itselleni talviset pakkaset ja runsas lumi onkin ollut enemmän riesa, kuin rikkaus, on Eemeli-koira sitä vastoin nauttinut lumisesta kelistä täysin rinnoin. Siitä kun tuntuu olevan suurinta lystiä hyppiä korkealla loikalla ilmaan ja sukeltaa sitten kuono edellä lumihankeen. Ja ilmeisesti lumi myös maistuu sen mielestä hyvältä. Ainakin se sitä tyytyväisenä syö...
Eemeli on siis kuukauden kuluttua ensimmäistä syntymäpäiväänsä viettävä Beauceron uros, joka saapui meidän perheeseen asustelemaan viime toukokuussa. Tai Beaucenpaimenkoirahan tuon rodun virallinen nimi nykyään taitaa olla.