harrastukset
yleistä
Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Varsinkin palloilulajit sekä budo- ja kamppailulajit ovat aina kiinnostaneet ja aika montaa niistä on tullut jossain vaiheessa harrastettuakin. Toisia olen harrastanut pidempään ja joihinkin tutustunut vain pikaisesti. Kaksi lajia kuitenkin ovat nousseet vuosien saatossa muiden yläpuolelle, jalkapallo ja karate. Niistä seuraavassa hiukan lisää.
jalkapallo
Taisin olla 9-vuotias, kun ensi kerran ihan oikean joukkueen mukana menin jalkapalloa potkimaan. Joukkueen nimi oli Lievestuoreen Toive. Sen jälkeen palloa tulikin sitten potkittua parikymmentä vuotta enemmän ja vähemmän tosissaan lukemattomissa eri joukkueissa. Sarjatasoja tuli koluttua puulaakisarjoista II-divisioonaan asti. Kaikenlaisia muistoja ehti noilta vuosilta kertyä, mutta kirkkaimmin mieleen on jäänyt ystävyysottelu, silloin Englannin I-divisioonassa pelannutta, FC Wimbledonia vastaan, puskumaali Suomen Cupissa veikkausliigajoukkue FC Lahden verkkoon sekä nöösipoikana aikuisten puulaakipelissä tehdyt 5 maalia. Se oli kova juttu silloin...
Nyt olen lajin parista ollut sivussa jo kaksi kesää, eikä mitään ylitse pääsemätöntä hinkua vihreälle veralle ole edes ollut. Paitsi MM-kisojen aikaan ehkä hiukan, mutta sekin meni ohi Brasilian sössittyä kisansa jo hyvissä ajoin.
karate ja kamppailulajit
Aloitin karaten harrastamisen vuonna 1990. Harrastusta on välillä haitannut armeija, paikkakunnan vaihdot ja välissä 7 vuotta jalkapallon pelaaminen, jolloin karaten harrastamiseen jäi aikaa lähinnä syksyisin. Nyt olen kuitenkin viimeiset kolmisen vuotta treenaillut taas ihan aktiivisesti. Karate lajina kiehtoo varmaan eniten siitä syystä, ettei siinä koskaan tule tarpeeksi hyväksi, aina riittää opittavaa.
Vuoden 2006 syksystä lähtien olen käynyt parisen kertaa viikossa myöskin vapaaottelu-treeneissä. Mukavaa puuhaa sekin. Pitäisi käydä useamminkin, mutta mistähän sitä aikaa löytyisi...
kalastus ja valokuvaus
Kaipa nuokin voi jo pikkuhiljaa ruveta harrastuksiksi laskemaan? Varsinkin kesäisin kun tulee jonkin verran kalassa käytyä ja valokuvia, varsinkin erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, olen viime aikoina aika innokkaasti räpsinyt. Ensimmäinen digijärkkärikin on jo tullut hankittua: Pentax k100d. Edullinen, mutta laadukas peli. Tyytyväinen olen ollut.
Valokuvaus on vaan siitä ikävä harrastus, että rahaa siihen saa uppoamaan kyllä aivan rajattomasti. Kamerarungon lisäksi on pitänyt tietysti hankkia salamalaite, kameran mukana tullutta kit-objektiivia laadukkaampi - ja kalliimpi - Sigman valmistama 18-55mm 2.8 EX -linssi, yksi hiukan pidempi putki, toinen muistikortti ja vaikka mitä muuta. Ja koko ajan keksii kaikkea uutta kivaa, mitä olisi tietenkin ihan pakko saada. Ainakin parempi telezoom, kiinteäpolttovälinen ja valovoimainen objektiivi, ehkä uusi kamerarunkokin...